11. joulukuuta 2018

Kastokynttilöitä ja sokerikuorrutetta

"Tätähän pitää kastaa ainakin sata kertaa tonne!" Kukaan ei tainnut laskea, mutta aika monta kertaa kyllä.


Käsityö- ja muotoilukoulu Näpin jokavuotisessa pajapäivässä tehtiin joulun alla kastokynttilöitä. Hommahan vaikutti oppilaista aluksi melko epätoivoiselta, että pelkästä sydänlangastako se alkaa. Mutta kun sydänlangan ympärille alkoi kertyä kynttilämassaa, oli kynttilöiden kasvamista kiva seurata. Ja tietysti vertailla kenen kynttilät kasvavat nopeimmin.

Tekeminen oli mukavan leppoista; istuttiin piirissä vahaämpärin ympärillä, odotettiin omaa kastovuoroa ja juteltiin. Välillä vietiin kynttilät tauolle kuivaustelineelle ja syötiin eväitä sekä mehua ja piparia. Ja taas jatkettiin dippailua vahaan. Loppua kohden olikin hankala päättää, koska omat kynttilät ovat valmiit. Jollakin jäi vähän ohuemmiksi, toinen taas ei malttanut lopettaa hommaa millään ja kynttilöistä tuli mahtavan muhkeat. Niin kauniita käsintehtyjä kynttilöitä tuli! Ja mikä tärkeämpää, tekeminen oli kivaa ja taas sai kokeilla jotakin uutta ja ehkä vähän jännittävääkin osasta. Tarkkanahan siinä piti olla kuuman vahaämpärin äärellä.

Ennen kotiin lähtöä juuri tehdyt aarteet käärittiin silkkipaperiin ja kotiin viemisiksi oli ihanan lämpöiset paketit.




Myöskin joulutunnelmaa luomaan teimme 1.-4.-vuoden oppilaiden kanssa sokeripalalyhtyjä tunnilla. Näiden teossa vaadittiin erityistä malttia, jotta sokeripalat päätyivät lyhtyyn eikä suuhun. Ledituikuille sopivat pienet lyhdyt saivat hauskoja muotoja tekijöidensä käsissä. Palat yhdistettiin kokeilujen jälkeen sokerikuorrutteella. Vähän vain sokerikuorrute valui suupielistä kun työt oli valmiit.







Näpin kynttilähommista raportoi Tuuli