Silmukka

Yksi maailmanhistorian tärkeimmistä keksinnöistä on silmukka - minun ja varmaan monen muunkin mielestä (kuulen taustalla samanhenkisten myhäilyjä). Mitä kaikkea kaunista, kestävää, monipuolista ja mielenkiintoista sillä saakaan aikaan.

Aloitetaan silmukoiden luomisesta. Niitäkin tapoja löytyy useamman sorttisia, jossain väitettiin että kymmeniä. Tämä meidän perinteinen tapamme ristikkäin luominen on erinomaisen hyvä tapa. Sillä luodusta reunasta tulee napakka ja silti joustava.

Jos haluaa lisää joustavuutta luomisreunaan, kannattaa opetella englantilainen luominen, joka jossain kirjassa oli nimetty vanhaksi Norjalaiseksi tavaksi. 

Neuloen luomalla voi tehdä hyvin ohuen ja sileän reunan tai jopa punosmaisen aloituksen, riippuen mistä kohtaa silmukan neuloo: viimeisestä silmukasta (video alla) tai kahden viimeisen silmukan välistä.

Vielä ohuempi reunasta tulee lenkeillä (silmuillen) luomisesta.

Jos neuloo esim sukan suuhun 1 x 1 joustinneuletta, kannattaa ottaa haltuun Italialainen luominen. Siinä silmukka otetaan vuorotellen edessä ja takana olevan langan alta. Kahden ensimmäisen kerroksen aikana oikeat silmukat neulotaan oikein ja nurjat silmukat nostetaan nurin neulomatta. Sen jälkeen jatketaan neulomista normaalisti 1 oikein ja 1 nurin.

Kaikenmaailman luomisten jälkeen voisimme nimetä  ristikkäin luomisen Suomalaiseksi luomiseksi. 

Kuinka sujuvaa, nopeaa ja helppoa onkaan tämä meidän tapamme neuloa; lanka on niin näppärä poimia puikolle etusormen päältä. Jos nyt pitäisi opetella neulomaan "heittämällä", niin kyllä tulisi vilu ja pakkanen ennenkuin ensimmäiset villasukat saisi jalkaan. Kaikki kunnia ja ihailu Neiti Marplen älykkyyttä ja oivalluksia kohtaan, mutta se hänen tapansa neuloa ja pitää neuletyötä käsissään näyttää sangen hankalalta.

Neiti Marple, kuva

Aina työn lopussa silmukat pitää ja saa päätellä ja voi iloita valmistuvasta työstä. Päätelläkin voi niin monella tavalla: ylivetäen, kaksiyhteen neuloen, virkkuukoukulla päätellen, ommellen ja mitä niitä nyt vielä onkaan. Tämä blogikirjoitus taitaakin olla jatkokertomuksen ensimmäinen osa.

Pääasia on kokea, miten palkitsevaa, nautinnollista ja elämää rikastuttavaa neulominen on. Ja vielä kaksinkerroin, kun sen kokemuksen jakaa muiden kanssa.Taitokeskustemme neulekursseille voi tulla neulomaan ja oppimaan uusia tekniikoita ja vinkkejä. Kursseihin voit tutustua täällä.

Ihana, värikäs käsityösyksy on alkamassa. Nautitaan siitä täysin siemauksin kauniiden lankojen, luistavien puikkojen ja mieluisien ohjeiden kera. 

Terkuin Ellu

Kesäkassi

Tein kivan kesäkassin.

Loma on kiva aloittaa uudella käsityöllä. Virkkaaminen on minun lempipuuhaa kesällä. Löysin nopeatekoisen ja minulle sopivan ohjeen Lankavan sivuilta. Sama ohje on nyt uusimmassa Suuri Käsityö-lehdessä ja Lankavan sivuilta löytyy englannin kielinen ohje.

Kassi on miniontelokuteesta ja tehty pylväillä eli on nopeatekoinen. Kassiin tuli tuplapohja, joka tekee siitä tukevan. Ohje on helppo ja hyvin tehty, niin kuin Molla Millsin ohjeet  aina.

Halusin laukusta vähän kapeamman eli jätin viimeiset lisäykset tekemättä. Harmikseni minulla ei ollut kuin metallinen virkkuukoukku kokoa 6. Tykkään tehdä ergonomisilla koukuilla. Ne on tarkoitettu kevyemmille materiaaleille, mutta jos koukku menee rikki, ostan uuden. Niillä on vaan niin paljon mukavampi virkata.

Ympyröitä tein omasta varastosta löytyneestä langasta, joka vastaa vahvuudeltaan meidän myymälän Katia Capri -lankaa. Tein vain 14 palloa, koska lanka loppui ☺ ja laukkukin on vähän pienempi kuin ohjeessa. Kiinnitin pallot karhulangalla, mutta kaksinkertainen ompelulankakin olisi käynyt.

Taito-merkki ja Parkkinahkaiset kahvat ovat Rustoopuorista ja löytyvät myös meidän verkkokaupasta. Kassin suun viimeistelin tukevaksi ripsinauhalla. Teen myös taskut, mutta kassiahan voi käyttää ensin ilman niitäkin.

Kesäisin terveisin Alli Rustoopuorista

Kesä käsillä

Siis APUA kuinka IHANIA töitä meidän aikuiset Kesä Käsillä -kurssilaiset saivat jälleen aikaan kurssillaan. Ohjelma oli vapaa ja jokainen sai toteuttaa itseään omien toiveiden mukaan. Mutta kuinkas kävikään -me olemme täällä niin hurahtaneita mosaiikkiin, että 95% ajasta tehtiin mosaiikkitöitä ja lopputulokset olivat aivan uskomattoman hienoja.

  

Jälleen kurssin aikana sai todeta, että mosaiikista on moneksi -kurssin aikana tehtiin mm. puutarhapöytä, sudenkorentoja, perhosia, ikkunamosaiikkia, majakka ja tarjotin.

Työn valmistus alkaa suunnittelulla, materiaalien ja  värien valinnalla ja se varmaankin on tässä hommassa se vaativin osuus -mahdollisuuksia kun on niin paljon. Mutta kuten kuvista näkyy, kurssilaiset suoriutuivat suunnittelusta jälleen kerran todella taitavasti. Oli hauskaa taas huomata kuinka mm. värit puhuttavat meitä. Vaikka kaikki värit ovat omalla tavallaan kauniita - meillä jokaisella on omat väri-inhokkimme ja -rakkautemme ja ne näkyvät myös valmistuneissa tuotteissa.

Vaikeimman osuuden jälkeen, alkaakin sitten se kivoin osuus eli palojen leikkaus ja sommittelu valitulle pohjalle. Mosaiikki on kuin tekisi palapeliä -sillä erotuksella, että ei ole vain yhtä ainoaa oikeaa palaa vaan vaihtoehtoja on lukemattomia. Mosaiikkitöiden tekeminen on meidän kaikkien mielestä todella terapeuttista. Tylsin vaihe mosaiikki töissä on saumaaminen, jos työ sitä vaatii. Tylsä mutta tärkeä, koska se yhdistää värit ja viimeistelee työn. 

Jokaisen kurssilaisen valmiit tuottet ovat yksilöllisiä, vaikka pohjana olisi esimerkiksi sama perhonen tai sudenkorento. Kunkin valmiista työstä heijastuu oma persoona sekä mm. värimieltymykset.

Meillä oli jälleen huippumukava kurssi, ihana puheensorina ja nauru raikasi koko viikon ja samalla ahkerat kädet valmistivat upeita mosaiikkitöitä, solmivat makrameeta sekä kirjoivat. Keskustelu soljui kaikesta maan ja taivaan välillä.

Kiitos innostuneille ja ihanille kurssilaisille huippuviikosta ja valmiiden tuotteiden kuvista!

Aurinkoista kesää - 

tavataan syksyllä taitokurssiemme merkeissä

t. Marjo   Vaasan taitokeskus