Kyllä, niin siinä kävi. Viime kesänä, Kiasman ylimmässä
kerroksessa, hullaannuin ristiinpukeutujaan. Vierailin brittiläisen Grayson
Perryn näyttelyssä ”Kansanviisautta– Folk Wisdom” ja se oli menoa. Mutta eivät minua valloittaneet pelkästään
Perryn teokset, vaan se viesti, mitä hänen teoksensa Kiasman ylimmässä
kerroksessa välittivät: kuvakudokset, kirjonta ja saviruukut ovat nykytaiteen
välineitä. Vielä viisitoista vuotta sitten murehdin, näenkö edes elinaikanani
tätä käännettä nähtävillä Suomessa: käsityöksi miellettyjä tekniikoita
nykytaiteen medioina. Ja siinä sitä oltiin!
Kuva 1. Grayson Perryn
näyttely ”Kansanviisautta – Folk Wisdom” oli esillä nykytaiteen museo Kiasmassa
13. 4. – 2. 9. 2018. Näyttelyssä oli esillä muun muassa kuvakudoksia, kirjontaa
ja keramiikkaa. Kuva: EK.
Perry, alter egoltaan tai ”tyttönimeltään” Claire, käsittelee
nykytaidetta oivaltavasti. Ottaessaan materiaalikseen saven ja
tunnustautuessaan ruukuntekijäksi (”a potter”) hän oli hyvin tietoinen siitä,
että astuu nykytaiteen sopivaisuussääntöjen yli. Keramiikka on mielletty
vahvasti keittiön pöytien ja autotallien työhuoneiden ääriin jääväksi,
kotoisaksi materiaaliksi. Nykytaiteessa puolestaan on totuttu näkemään mediataiteen
lisäksi myös verta ja suolenpätkiä – jälkimmäistä osuutta ehkä jo riittämiin. Aivanäskettäin uutisoitiin, että Kiasmassakin esillä ollut, Perryn Brexitiäkommentoiva ruukkupari (”Matching Pair”) hankittiin Victoria & AlbertMuseumin kokoelmiin.
Savi on edelleen hyvin vahvasti sekä harrastajien että
käsityöyrittäjien materiaali, ja yhä useammin tässä järjestyksessä: rakas
harrastus voi temmata mukaansa ja johtaa keramiikka-alan yrittäjäksi tai
uppoutuminen materiaalin ominaisuuksiin suunnata keramiikkataiteilijaksi.
Kuitenkin sekä alan yrittäjät että taiteilijat ovat syvästi
huolissaan alan tulevaisuudesta Suomessa. Keramiikka-alan eteläpohjalainen
yrittäjä- ja taiteilijajoukko on kovin harvalukuinen. Koulutusta on koko maassa
vähennetty niin, että myös Etelä-Pohjanmaalla vapaa sivistystyö on jo paljon
vartijana, mitä tulee keramiikan työtaitoihin. Siitä voi hyvinkin tulla
peruskivi, jonka päälle nuoret tekijät lähtevät rakentamaan osaamistaan,
kenties ulkomailta lisäoppinsa ammentaen.
Keramiikka-ala on koko Euroopassa murroksessa, jonka
aiheuttamiin muutostarpeisiin EU-rahoitteinenCLAY-hanke pyrkii vastaamaan, myös täällä Etelä-Pohjanmaalla. Keramiikka on
lajina ikivanha, mutta digitaaliset teknologiat vaikuttavat siihenkin. On kyse sitten
suunnitteluprosesseista ja 3D-teknologiasta, saati myynnistä ja
markkinoinnista, on tärkeää olla valppaana muutosten äärellä. Samalla on
tärkeää muistaa, ettei mikään kone täysin korvaa kädentaitoa, eikä varsinkaan
käsin tekemisen tuomaa flow-tilaa.
Kuva 2. CLAY-hankkeen matkalla Ranskan Limogesissa tutustuimme Bernardaud-posliinitehtaaseen, jonka toimitiloista osa on nykyisin tehtaanmuseona. Kuvassa vanha posliininmaalajien työpöytä sekä ruukkuja tehtaanmuseon kokoelmista. Helmikuisella matkalla olivat projektikoordinaattori Kraatari sekä seinäjokinen keramiikkataiteilija Piia Hautamäki. Kuva: EK.
Keramiikka ja keramiikkataide on Suomessakin nyt pinnalla.
Piensarjoja valmistavien keraamikoitten mielikuvitukselliset astiat hurmaavat yhä
useammin ravintoloissa ja kahviloissa. Suomenkäsityön museossa Jyväskylässä avautuu pian ”Keramiikan toinen luonto” -niminennäyttely, joka esittelee nuoria suomalaisia keramiikkataiteilijoita.
Kansainvälinen huomio kääntyy Suomeen, kun International Academyof Ceramics eli Kansainvälinen keramiikka-akatemia järjestää päätapahtumansaRovaniemellä syksyllä 2020. Mutta jo ensi syksynä CLAY-hanke tuo
eurooppalaiset hankevieraat Seinäjoelle!
Toivottavasti nämä monet tapahtumat innostavat keramiikan
pariin myös eteläpohjalaisia kädentaitajia!
Eliza Kraatari
CLAY-hankkeen projektikoordinaattori
Etelä-Pohjanmaan liitto
eliza.kraatari(a)etelapohjanmaa.fi
p. 040 48 79 222
www.interregeurope.eu/clay
