30. huhtikuuta 2019

Keramiikkataiteen myötätuulesta potkua Etelä-Pohjanmaan dreijauspöytiin?

Kyllä, niin siinä kävi. Viime kesänä, Kiasman ylimmässä kerroksessa, hullaannuin ristiinpukeutujaan. Vierailin brittiläisen Grayson Perryn näyttelyssä ”Kansanviisautta– Folk Wisdom” ja se oli menoa. Mutta eivät minua valloittaneet pelkästään Perryn teokset, vaan se viesti, mitä hänen teoksensa Kiasman ylimmässä kerroksessa välittivät: kuvakudokset, kirjonta ja saviruukut ovat nykytaiteen välineitä. Vielä viisitoista vuotta sitten murehdin, näenkö edes elinaikanani tätä käännettä nähtävillä Suomessa: käsityöksi miellettyjä tekniikoita nykytaiteen medioina. Ja siinä sitä oltiin!


Kuva 1. Grayson Perryn näyttely ”Kansanviisautta – Folk Wisdom” oli esillä nykytaiteen museo Kiasmassa 13. 4. – 2. 9. 2018. Näyttelyssä oli esillä muun muassa kuvakudoksia, kirjontaa ja keramiikkaa. Kuva: EK.


Perry, alter egoltaan tai ”tyttönimeltään” Claire, käsittelee nykytaidetta oivaltavasti. Ottaessaan materiaalikseen saven ja tunnustautuessaan ruukuntekijäksi (”a potter”) hän oli hyvin tietoinen siitä, että astuu nykytaiteen sopivaisuussääntöjen yli. Keramiikka on mielletty vahvasti keittiön pöytien ja autotallien työhuoneiden ääriin jääväksi, kotoisaksi materiaaliksi. Nykytaiteessa puolestaan on totuttu näkemään mediataiteen lisäksi myös verta ja suolenpätkiä – jälkimmäistä osuutta ehkä jo riittämiin. Aivanäskettäin uutisoitiin, että Kiasmassakin esillä ollut, Perryn Brexitiäkommentoiva ruukkupari (”Matching Pair”) hankittiin Victoria & AlbertMuseumin kokoelmiin.

Savi on edelleen hyvin vahvasti sekä harrastajien että käsityöyrittäjien materiaali, ja yhä useammin tässä järjestyksessä: rakas harrastus voi temmata mukaansa ja johtaa keramiikka-alan yrittäjäksi tai uppoutuminen materiaalin ominaisuuksiin suunnata keramiikkataiteilijaksi.

Kuitenkin sekä alan yrittäjät että taiteilijat ovat syvästi huolissaan alan tulevaisuudesta Suomessa. Keramiikka-alan eteläpohjalainen yrittäjä- ja taiteilijajoukko on kovin harvalukuinen. Koulutusta on koko maassa vähennetty niin, että myös Etelä-Pohjanmaalla vapaa sivistystyö on jo paljon vartijana, mitä tulee keramiikan työtaitoihin. Siitä voi hyvinkin tulla peruskivi, jonka päälle nuoret tekijät lähtevät rakentamaan osaamistaan, kenties ulkomailta lisäoppinsa ammentaen.

Keramiikka-ala on koko Euroopassa murroksessa, jonka aiheuttamiin muutostarpeisiin EU-rahoitteinenCLAY-hanke pyrkii vastaamaan, myös täällä Etelä-Pohjanmaalla. Keramiikka on lajina ikivanha, mutta digitaaliset teknologiat vaikuttavat siihenkin. On kyse sitten suunnitteluprosesseista ja 3D-teknologiasta, saati myynnistä ja markkinoinnista, on tärkeää olla valppaana muutosten äärellä. Samalla on tärkeää muistaa, ettei mikään kone täysin korvaa kädentaitoa, eikä varsinkaan käsin tekemisen tuomaa flow-tilaa.


Kuva 2. CLAY-hankkeen matkalla Ranskan Limogesissa tutustuimme Bernardaud-posliinitehtaaseen, jonka toimitiloista osa on nykyisin tehtaanmuseona. Kuvassa vanha posliininmaalajien työpöytä sekä ruukkuja tehtaanmuseon kokoelmista. Helmikuisella matkalla olivat projektikoordinaattori Kraatari sekä seinäjokinen keramiikkataiteilija Piia Hautamäki. Kuva: EK.


Keramiikka ja keramiikkataide on Suomessakin nyt pinnalla. Piensarjoja valmistavien keraamikoitten mielikuvitukselliset astiat hurmaavat yhä useammin ravintoloissa ja kahviloissa. Suomenkäsityön museossa Jyväskylässä avautuu pian ”Keramiikan toinen luonto” -niminennäyttely, joka esittelee nuoria suomalaisia keramiikkataiteilijoita. Kansainvälinen huomio kääntyy Suomeen, kun International Academyof Ceramics eli Kansainvälinen keramiikka-akatemia järjestää päätapahtumansaRovaniemellä syksyllä 2020. Mutta jo ensi syksynä CLAY-hanke tuo eurooppalaiset hankevieraat Seinäjoelle!

Toivottavasti nämä monet tapahtumat innostavat keramiikan pariin myös eteläpohjalaisia kädentaitajia!

Eliza Kraatari
CLAY-hankkeen projektikoordinaattori
Etelä-Pohjanmaan liitto
eliza.kraatari(a)etelapohjanmaa.fi
p. 040 48 79 222
www.interregeurope.eu/clay